Kaislikossa suhisee

Ensimmäinen kahdesta tekemästäni ryijystä. Tykkäsin kovasti tehdä. Tämän tekemiseen liittyvät viimeisimmät muistot äidistäni, joten ryijyllä on tavallistakin enemmän tunnearvoa.

Tyttö

Ystävältä saatu kortti vanhoissa kehyksissä. Voiko kauniimpaa olla?

Yhteistyötä sukupolvien yli

Äitini äiti, Pelkosenniemen Johanna-mummi, maalasi nuorena kauniin ajatelman ruskealle pahville. Mutkien kautta se joutui minun käsiini jo hieman vaurioituneena. Liimasin ajatelmataulun vanhalle tapetinpalalle ja laitoin kehyksiin. Tapetti koristi vuosikausia makuuhuoneeni seinää lapsuuskodissani, mutta sai vihdoin pari vuotta sitten väistyä uuden tapetin tieltä. Olin ihme kyllä tarpeeksi viisas ottaakseni palan talteen. Tällä taululla on valtavasti tunnearvoa kuten voitte ymmärtää!

Maa herää

Kuvassa yksi suuritöisimmistä luomuksistani: ryijy nimeltä Maa herää. Se on tehty ommellen. Vaikka ryijy oli työläs, sitä ei ollut tylsä tehdä. Tylsyyttä hieman pelkäsin, sillä kyllästyn helposti. Kuvion seuraaminen ja värien vaihtuminen toivat kuitenkin tarpeeksi mielenkiintoa työhön. Kuuntelin samalla äänikirjoja, mitä voin kyllä muillekin suositella! 

Kissoja, kissoja

Muutama vuosi sitten jaksoin kirjailla kissajoukon ihan pienillä ristipistoilla. Kyllä kissoista tulikin elävän näköisiä. Tykkään!

Paljetteja ja pöllöjä

Jouluaskarteluista pikku hiljaa takaisin arkeen... Laitoin olohuoneen verhotankoon roikkumaan Mallorcalta ostetun kiinalaisen paljettilaukun ja pienen sisustustaulun. Hyvinä apureina olivat Anttilasta ostetut sirot pöllökoukut. Kaikki sointuvat hyvin verhokapan väreihin.