Punavalkoista

Juhlamekko hupparista

Äidin colleget vauvan haalareiksi

Ihana malli löytyi - jälleen kerran - Suuresta Käsityölehdestä. Yksi pusero riitti mainiosti haalarin tekoon. Lisäksi nepparit, pitsi tai söpö kuva ja ihana vaate oli valmis!

Keltaruusu samettimekossa

Ihana keltaruusuinen samettimekko on tehty mummon leningistä. Ennen olivat vaatteiden kankaat todella hyvälaatuisia. (Kannattaa klikata kuva suuremmaksi, niin kangas näkyy hyvin.) Tämäkin kangas on kestänyt jo kahden sukupolven käytön eikä kulumisesta näy merkkiäkään. Ompelutaitoisen kannattaa kiertää kirpputoreilla, ellei vanhoja vaatteita ole omasta takaa!

Kvaak kvaak

Virkkaamastani amigurumiankasta en ole koskaan oikein pitänyt. Vastikään kuitenkin näin Suuressa Käsityölehdessä ankan retro-ohjeena, joten kai sillä ainakin jokin nostalgia-arvo on. :) Pitänee siis päivittää tähän blogiinikin...

Pöksyjä ja paitoja

Löysin Suuresta Käsityölehdestä hyvät kaavat vauvan alusvaatteille, joita sitten tein sekä vanhoista t-paidoista että uusista kankaista. Ylimmän kuvan vekkulit raitapöksyt on tehty tädin vanhasta t-paidasta. Minulla ei ollut käytössä saumuria, mutta hyvin ompelu sujui tavallisen koneen siksakillakin.

Kashmirkuvioinen college uuden sukupolven käyttöön

Muistatteko, kun kasarikymmenellä olivat sekä colleget että kashmirkuviot muodissa? No, kuvio kyllä taitaa olla ajaton... Joka tapauksessa minulla oli liilan värinen kuviokuosinen college, jonka kangas oli pehmeää ja ohuempaa kuin collegeneulos yleensä. Siitä tuli suloinen pusero, jota laitoin vielä muumikuvankin koristamaan. Suosio oli taattu!!

Hupputakki pikkuiselle

Pikkutytön takki on tehty yhdistelemällä keltaisen takin todella tukevaa ja kukkableiserin upean väristä kangasta. Hienosti onnistui!

Asusteita vauvalle

Suloisia pikku asusteita oli ihana tehdä! <3

Vauvalle pusero vanhasta t-paidasta

Vanha ja pehmeä Lappi-paita taipui hienosti vauvanpuseroksi! Samalla säilyi nostalginen kuva.

Rasia viisikymmentäluvun tyyliin

Äitini punoi opiskeluaikanaan 1950-luvun alkuvuosina kannellisen rasian. Se on ollut käytössä "aina" ja silti säilynyt uudenveroisena. Kansi on osittain kiinni rasiassa, minkä vuoksi se on pysynyt mukana kaikki nämä vuodet.

Pehmokirja vauvalle

Monenlaista on tullut tehtyä... Tämä pehmokirjaprojekti oli niitä kivoimpia. Sai laittaa oman luovuutensa todella kukkimaan! Ja ottaa kaikki rakkaat kankaanjämät käyttöön. :)

Kaksikymmentälukua kehiin

Voiko vanulappujaan enää tämän hienommin säilyttää? :) Ylvään 1920-lukulaisen kaunottaren kuva löytyi aikakausilehdestä, joten kannattaa katsoa niitäkin "sillä silmällä". Vaikka aikakausilehtien paperi on melko ohutta (tai ehkä juuri sen vuoksi), se sopii oikein hyvin decoupage-materiaaliksi.

Pikkuruinen virkattu mekko

Eikö olekin ihanista ihanin tämä pikkuruinen mekko? Virkkasin sen  junamatkalla, kun menin ensimmäistä kertaa katsomaan kummityttöäni vuosia sitten. Mekko on virkattu puuvillaisista jämälangoista.

Punaisesta trikoomekosta potkuhousut

 

Tädin punainen trikoomekko ja pitsinpalanen - niistä aineksista syntyi potkuhousut vauvalle. 

Ruutuja ja ruusuja vauvanhaalarissa

Tätä haalaria tehdessä uskaltauduin ennakkoluulottomasti yhdistelemään erikuosisia ja -värisiä kankaita. Vaatteesta tuli yksi suosikeistani! Ja miten pehmeä se onkaan...

Perhosen siivin

Tämä perhosmekko yllään kummityttäreni otti aikoinaan ensiaskeleitaan. Muistoja... <3

"Ihminen on kuollut vasta sitten, kun kukaan ei häntä enää muista."

Tämän mekon kukkakangas on vieläkin vanhempaa perua kuin edellisen postauksen hääpukukangas. Alkuperäinen mekko kuului kuvan mekon haltijan Aino-isotädille, joka menehtyi vuonna 1944 vain 16-vuotiaana. Ihan sydäntä pakahduttaa ajatella tuota nuorta tyttöä... Tässä mekossa ja meidän mielissä, jotka häntä muistavat, tuo tyttö kuitenkin elää edelleen."Ihminen on kuollut vasta sitten, kun kukaan ei häntä enää muista." 

Mummon hääpuku ja pikkupusero

Mummon hääpuvusta riitti kangasta sekä tyttären mekkoon että tyttärentyttären puseroon. Tässä kuva jälkimmäisestä. Tyttären mekko on kadonnut vuosien saatossa. Siitä hääpäivästä on nyt 58 vuotta, mutta kangas on yhä kuin uusi. Laatu kestää aikaa!

Kukkia villatakissa

Jatkossa tulee olemaan paljon päivityksiä lastenvaatteista, joten niille allergiset saavat varoa! :) Huomasin nimittäin tässä yhtenä päivänä, että eräänä jaksona elämässäni tein paljon vauvan- ja lastenvaatteita. Ei, minusta ei itsestäni tullut äitiä, mutta kummitäti kumminkin. Niinpä sain tehdä paljon pikkuisia vaatteita ja nautin suunnattomasti! Onneksi suuri osa noista vaatteista on säilytetty ja niinpä voin kerätä niistä kuvia tänne. Tosi paljon on kierrätettyjä kankaita. Kierrätys ei ollut parikymmentä vuotta sitten niin in kuin nyt, mutta perin jo äidiltäni tavan käyttää vanhojen vaatteiden kankaita uusien tekoon. Äitini oli oppinut sen sota-aikana, jolloin kaikesta oli pulaa. Lastenvaatteet ovat mitä parhaimpia kohteita käyttää vanhoja kankaita. Ne ovat niin pieniä, että aikuisten vaatteista saa niihin riittävästi kangasta ja pehmeää kangasta, joka on miellyttävää lapsen herkällä iholla. Tämä ensimmäinen postaus tästä aiheesta ei ole kuitenkaan tehty kierrätetystä materiaalista, vaan ihka uusista langoista. Kierrätystä ovat kuitenkin napit.

Kuparipannu, emaliastioita ja muuta

                                         

Mikä ei kuulu joukkoon? :) Olisikohan se vihreä Tigeristä ostettu lävikkö? Se tuo mukavasti elämää perintöastioiden joukkoon. Niistä arvokkain on varmastikin vanha kuparipannu, mutta emaliastioilla taas on sellainen historia, jonka minäkin muistan. Alumiinipannuilla ei taida muuta ollakaan kuin muistoarvo, joka on kylläkin minulle hyvin tärkeä.

Pupu kurkistaa - kortti siskon synttäreiksi

Kukkia ja pastellia...

Onnea!

Yhä useampi ihminen tuntuu viettävän viiskymppisiään. :) Mutta sehän sopii minulle, saan tehdä näitä ladykortteja! Ajatus tähän korttiin lähti tyylikkään kuvan lisäksi erittäin kauniista ruusupaperista, joka tuli Papercraft Inspirations-lehden kylkiäisinä.

Sydänkortti vuosien takaa

Löysin vuonna 2010 tekemäni kortin. Toivottavasti olen kehittynyt yli viidessä vuodessa korttien tekijänä(kin), mutta silti täytyy sanoa, että kelpuuttaisin tämän kortin vieläkin! Nykyisin tulee käytettyä taustapapereja ja koristeita enemmän, mutta toisaalta silloin kauniit korttipohjat jäävät piiloon.

Puserot kiertoon

Arkiset paitapuserot pääsivät kiertoon patalappuina. Kankaan pehmeys takaa mukavuuden ja kevyt toppaus sen, että sormia ei polta kuumimmissakaan pannuissa tai pelteissä. Näissä patalapuissa on myös se hyvä puoli, että niitä raskii käyttää. :)

Herkusta pihtipurkiksi

Nyt seuraa päivän toinen purkkipäivitys. Aiemmin herkkumarmeladia sisältänyt purkki täyttyy nyt hiuspinneillä (Lapissa sanomme "pihti") yms. härpäkkeillä.

Tokalon on iholle ihanaa

Tässä sopivan haaleavärisessä kuvassa on purkki, jonka olen koristellut aidosta vanhasta naistenlehdestä (taisi olla Kotiliesi) leikkaamallani mainoksella. Tokalonia muistan äitinikin käyttäneen.

Tyttöhiirulainen kukkamekossaan

Pehmoeläimiä en ole elämäni varrella montakaan tehnyt. Kuvassa olevan hiiren osaan mekon perusteella ajoittaa parinkymmenen vuoden taakse. Mekko on nimittäin siskolleni odotusaikaan tehty. Vauva, jota tuolloin odotettiin, on kasvanut 21-vuotiaaksi nuoreksi naiseksi. Vuodet vierivät...