Hand made by me

Sitten piti tietysti heti mennä kiinnittämään uunituoreita nimilappuja omiin tekeleisiin. Nimikirjainpipoa lukuun ottamatta pipot taitavat ollakin tässä blogissa ennen näkemättömiä.

Nimikointinauhoja kehiin

Vihdoin viimein sain aikaiseksi ja tilasin Euroteamilta nimikointinauhoja. Niitä sitten harkinnan mukaan voin omiin tekeleisiini ommella. Ensin ajattelin tilata tekstit vaaleanpunaisella pohjalla, mutta ehkäpä jotain rajaa minunkin on syytä pitää... Olen näihin nauhoihin kyllä hyvin tyytyväinen.

Keijunkuvalla. <3

Voimaannuttavia sydämiä

Nyt tuntuu, että ompelujutut tältä erää alkavat olla tässä. Vielä tein kaksi pehmosydäntä voimaväristä oranssista. Toisen itselle ja toisen siskolle. Sitä voi sitten katsella, kun tuntuu, että ei jaksa. Kankaat, napit ja muut nippelit ovat totuttuun tapaan vanhaa varastoa. Päällä oleva puoli on vanhasta tunikasta ja alapuoli (ei näy kuvassa, mutta kokonaan oranssia) pitkistä housuista. 1970-luvulla vaatteidenkaan väreissä ei säästelty!

Näpertelyä ommellen

 

Tyynyliinojen ja pussilakanoiden jälkeen oli kiva näpertellä kaunista turhuutta. Kaikki tarvikkeet löytyivät kotivarastosta ja ovat vuosikausia vanhoja. Oli tosi mukava saada ne nyt käyttöön. Alla muutamia kirjoja, joista olen saanut inspiraatiota tai joiden ohjeita olen käyttänyt ompelutöissä. Minulla on tapana ostaa kirjakerhosta tai kirjakaupan alesta erilaisia käsityökirjoja. Kovin usein en niiden ohjeilla mitään konkreettista tee, mutta nautin suuresti jo niiden selaamisesta ja epäilemättä niistä jää ideoita mielessä muhimaan.

Vaihteeksi ompelua - vanhasta uutta

Aika harvoin enää nykyään viitsin ottaa ompelukoneen esille. Nyt kuitenkin innostuin ja tein vanhoista lakanoista ja pussilakanoista tyynynpäällisiä. Lisäksi yhdistin kaksi liian pientä pussilakanaa yhdeksi. Kuinka kauniita ovatkaan nuo vanhat kankaat! Arvelisin niiden olevan 1970-luvun peruja. Näitä tehdessä ihminen, joka ei KOSKAAN silitä huomasi, kuinka paljon silittäminen auttaa! Ainakin ommellessä siitä on suunnattomasti hyötyä.

 

Virkattuja liinoja

Kuten sanottua, en ole hyvä virkkaaja, vaikka sitäkin on vuosien varrella tullut tehtyä. Alakuvassa oleva valkea liina on hyvä esimerkki virkkauskäsialastani, leveää ja matalaa. Tämä saa aikaan sen, ettei ruutuvirkkauksista tule oikean mallisia. Valkea liina on pyörinyt vuosikausia muiden liinojen joukossa eikä ole paikkaansa löytänyt. Nyt laitoin sen vanhan hellankannen päälle ja siinä se näyttää paremmalta kuin missään. Tumma tausta tietysti auttaa, mutta myös liinan tietynlainen rouheus sopii vanhan hellan tyyliin. Yläkuvassa oleva liina on sitä mallia, ettei siinä niinkään haittaa, minkälaista virkkauskäsiala on. Ihastuin aikoinaan moniväriseen lankaan. Sehän on nyt muotia, mutta osattiin sitä tehdä ennenkin! Liina on ainakin 20 vuotta vanha.

Punaista lämmikettä

En ole kummoinenkaan virkkaaja. Käsialani on leveää ja matalaa. Kouluaikana tekemäni hartiahuivi on ihan kelvollinen ja käytössä vieläkin.

Angels are made for heaven

Viimeisin villitykseni on ripustella oviaukkoihin ties mitä. :) Voisikohan vessan pytyllä istujalla olla kauniimpaa katseltavaa kuin tämä pikkutaulu? Taustapahvina on divaanin suojana ollutta aaltopahvia, jossa on kaunis ruskea sävy. Pienenä väripilkkuna kuitenkin vaaleanpunainen kukka.

Kuvakavalkadi korteista

Korttikokoelma oven päällä on vaihtunut joulukorteista toisenlaisiin. Mukana sekä huumoria että herkkyyttä!

Slipoveri jämälangoista

Virolaisesta Käsityö-lehdestä löysin kivan slipoverin mallin, johon saattoi käyttää jämälankoja. Työ neulottiin jännästi poikittain. Lähikuvasta näkyy käyttämäni värikirjo, joka on minusta kaunis. Alla on kauempaa otettu kuva, joka näyttää työn kokonaisuuden. Värejä ei kännykän kamera pystynyt siihen tallentamaan, mutta lähikuvaan yllättävän hyvin. Jälleen kerran ajattelin, että pitäisi ryhdistäytyä ja ottaa kameralla nämä kuvat, mutta laiskuus on toinen nimeni...

Beauty

Yksi kauneimmista kanavatöistäni on löytänyt paikkansa makuuhuoneen seinällä.